Katsetta avartava kesätyöpaikka

Pääsin kesätöihin Uudenmaan lihastautiyhdistykseen Espoon kaupungin tarjoamalla kesäsetelillä. Kesätyöjakson pituus oli kaksi viikkoa. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen kesätyöpaikka, joten töihin meneminen ensimmäisenä työpäivänä oli melko jännittävää. Tutustuin kuitenkin nopeasti työpaikkaan ja työntekijöihin, eikä toinen työpäivä jännittänyt läheskään yhtä paljon kuin ensimmäinen.

Ensimmäisellä viikolla kokosin tietokoneella erilaisia palautteita taulukoiksi, siistin toimistoa ja valmistelin asioita yhdistyksen järjestämiä tapahtumia varten. Askartelin esimerkiksi viirejä henkilökohtaisen avun paraatia varten ja kävin kaupassa ostamassa tarvikkeita kesäkauden avajaisiin. Lisäksi osallistuin tapahtumiin, jotka olivat yleensä illalla tai iltapäivällä.

Keskiviikkona olin mukana toimistolla järjestetyssä peli-illassa. Iltaan osallistuneet asiakkaat toivat mukanaan erilaisia lautapelejä. Päädyimme pelaamaan valehtelematta 30 vuotta vanhaa Trivial pursuit-peliä. Ilta oli hauska ja rento, vaikken onnistunut vastaamaan oikein varmaan yhteenkään kysymykseen.

Samalla viikolla oli yhdistyksen järjestämä kesäkauden avajaistapahtuma Hevossalmessa. Iltaan kuului grillaamista ja seurustelua. Tapahtuma keräsi paljon osallistuneita, itse asiassa niinkin paljon, että ruoka meinasi loppua kesken. Merenrantamiljöö oli upea, varsinkin kun sää suosi. Aurinko paistoi ja lämpöasteita oli lähemmäs 30.

Toisella viikolla kävin yhdistyksen kahden muun työntekijän kanssa katsomassa tiloja Elämää ALSin kanssa-seminaaria varten Kulttuuritalolla ja Iiris-keskuksessa. Iiris-keskuksessa pääsin myös tutustumaan erilaisiin näkövammaisten apuvälineisiin. Oli hienoa nähdä, kuinka hyvin tekniikkaa pystytään hyödyntämään arjen helpottamiseksi ja kuinka kekseliäästi tavallisia käyttöesineitä muokataan näkövammaisille sopiviksi. Viikon aikana tein lisäksi valmiiksi viirit paraatia varten, siivosin toimiston kaappeja ja tein eteisen tyhjälle seinälle piirustuksen, jonka tarkoituksena oli saada tilasta eloisamman näköinen.

Tiistaina järjestettiin henkilökohtaisen avun paraati, johon osallistuin itsekin. Paraatiin osallistui yllättävän paljon ihmisiä, mikä oli hienoa. Onhan kyseessä todella tärkeä asia. Paraati alkoi Narinkkatorilta, josta se kulki Mannerheimintietä pitkin eduskuntatalolle. Ihmiset olivat hyvin mukana hengessä ja selvästi halukkaita ilmaisemaan mielipiteensä asian puolesta. Eduskuntatalolla meidät otti vastaan liuta poliitikkoja. Mikäli heidän sanoihinsa on uskominen, odotettavissa on positiivisia muutoksia henkilökohtaisen avun saralla.

Työjakso oli ensinnäkin mukava, mutta myös katsetta avartava kokemus. En ollut aiemmin ollut kovin paljon tekemisissä vammaisten kanssa. Työkennellessäni ja viettäessäni aikaa heidän seurassaan huomasin, että mielikuvani vammaisista oli ollut aika suppea. En ollut tajunnut, kuinka paljon asioita ihminen pystyy tekemään, vaikka istuisikin pyörätuolissa. Lisäksi konkretisoitui se, ettei ihminen sairauden tai vamman takia sisimmässään eroa muista ihmisistä millään lailla.

Kaiken kaikkiaan työskentely yhdistyksessä oli hauskaa. Varsinkin tapahtumissa oli niin rento meininki, että välillä unohti kokonaan olevansa töissä. Toimistollakin oli suurimman osan ajasta hyvin rauhallinen ilmapiiri, ja töiden teko sujui ilman stressiä. Lisäksi yhdistyksen muut työntekijät olivat aina valmiita auttamaan ja neuvomaan tarvittaessa. Ensimmäinen kesätyöpaikkani tulee luultavasti olemaan se, johon tulen vertaamaan tulevia kesätyöpaikkojani, ja näillä näkymin paremmaksi voi olla vaikea pistää.

Aino, kesätyöntekijä