Uudenmaan Lihastautiyhdistyksen perustajajäsen, Olof, ”Olle”, ”pappa” Ekblom, syntyi Pernajan koululla maanviljelijäperheeseen yhdeksän vuotta Marita-siskoa myöhemmin. Olle yritti jo pienenä olla mukana eri töissä perheen maatilalla, jossa oli lehmiä ja hevosia. Maitoa myytiin naapureihin ja meijeriin.
Yrittäjyys oli nuoren miehen mielessä jo varhain. Ensimmäinen, oma Ford-merkkinen traktori Ollella oli 15-vuotiaana. Varsinainen yrittäjyys alkoi 1960-luvulla tekemällä traktoritöitä yksityisyrittäjänä Loviisan kaupungille. Samoihin vuosiin mahtui omakotitalon rakentaminen, perhe ja kaksi lasta. Myöhemmin hän sai kolmannen lapsen ja tämä uusperheen myötä teini-ikäiset sisarukset.
Kansakoulussa koululääkärin tarkastukseen osallistunut helsinkiläinen lastenlääkäri kiinnitti huomion 11-vuotiaan pojan lihassairaille tyypilliseen kävelytyyliin kysyen, kauanko hän on kävellyt noin. Lihasvoimia hitaasti heikentävästä, harvinaisesta sairaudesta kerrottiin Famulle ja Farelle. Vanhemmat eivät 1950-luvulla vain tyytyneet kuulemaansa, vaan Fare matkusti Ollen kanssa Ruotsiin hakemaan lisätietoa sairaudesta. Sairauden olemassaolo ei vaikuttanut Ollelle mieluisten traktorihommien tekoon. Hän kertoi kehittäneensä itselleen erilaisia apuvälineitä ja keinoja nousta traktorin pukille lihassairauden edetessä.
Olle otti liikkumisen apuvälineeksi manuaalisen pyörätuolin 1974. Tulevaisuutta yrittäjänä oli suunniteltava uudesta pyörätuolinäkökulmasta. Pyörätuoli ei Ollelle tarkoittanut työkyvyttömyyseläkeläisen boccia- tai keilakerhoa.
Päätös hakeutua Kolmirannan invalidien kauppakouluun uudelleenkoulutukseen käynnisti toisen jakson Ollen elämässä. Merkkiuskollisena hän ajoi Ford Taunuksella viikoittain Loviisa – Espoo -väliä. Vuonna 2015 hän sai Autoliiton kunniakirjan pitkäaikaisesta jäsenyydestä. Opiskelu kiinnosti ja se jatkui Järvenpäässä, Invalidiliiton kauppaopistossa. Olle valmistui uuden oppilaitoksen ensimmäiseltä kurssilta laskentatoimen merkonomiksi 31.5.1981.
Omassa elämässä kokemiensa fyysisten voimavarojen heikkenemistä seurasi syventyminen pohdiskelemaan asioita, joilla on merkitystä erityisryhmien ja erityisesti liikuntarajoitteisten ihmisten elämään.
Käpylän kuntoutuskeskuksessa ollessaan Olle sai kipinän perustaa Itä-Uudellemaalle oman yhdistyksen. Niinpä hän oli vuonna 1979 perustetun Loviisan seudun Invalidit – Lovisanejdens Invalider ry:n perustajajäsen ja jäsen numero yksi. Hänestä tuli yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Olle sai viirin numero kuusi 20-vuotisjuhlassa.
Merkonomiksi valmistuttuaan Olle muutti asumaan pääkaupunkiseudulle, toteuttaen vielä yrittäjäunelmansa perustamalla Oy Olof Ekblom Ab Samhab –nimisen apuvälineyrityksen, josta jäi eläkkeelle 65-vuotiaana.
Olle toimi aktiivisena vaikuttajana. Tämä työ perustui omiin kokemuksiin etenevän lihassairauden kanssa selviytymisestä ”omin voimin” sekä vertaisystäviä kuunnellen kerättyihin kokemuksiin. Olle oli perustamassa vuonna 1982 Helsingin seudun lihastautiyhdistystä (nyk. Uudenmaan Lihastautiyhdistys ry), jonka hallituksessa hän toimi vuoteen 2018 saakka. Usean vuoden hän oli mukana asiantuntijajäsenenä ruotsinkielisen vammaisjärjestön FMA:n hallituksessa sekä venekerho Skipperin toiminnassa.
Hengityslaitepotilaat ry:n hallitukseen Olle valittiin 1990-luvulla, kun sähköpyörätuolin lisäksi hänen apuvälineekseen tuli hengityskone.
Vantaan vammaisneuvostoon hänet valittiin vuonna 1991 ja sen rakennustyöryhmään vuonna 2000. Vantaan Invalideissa hän vaikutti vuodesta 2014.
Kaikki Ollen tuntevat muistamme hänen sydämestä tulevan hymynsä sekä rauhallisen, harkitsevan lähestymistavan asiaan kuin asiaan. Jokaiselle löytyivät kauniit sanat. Ollen rikas elämä päättyi 79-vuotiaana. Rakasta Pappaa jäivät ikävöimään puoliso, viisi lasta ja seitsemän lastenlasta sekä sukulaiset ja ystävät.
Liisa Rautanen Jukka Sariola
Järjestöneuvos Lihastautiliitto ry:n kunniapuheenjohtaja
Ollen pitkäaikainen ystävä Ollen pitkäaikainen ystävä
