Uudenmaan Lihastautiyhdistys ry

Nylands Muskelhandikappförening rf

Uudenmaan Lihastauti-yhdistys ry

Stipendit ratsastukseen

Uly myöntää yksityiseltä lahjoittajalta saatuja varoja varsinaisten jäsenten ratsastusharrastuksen tukemiseen. Lähetä yhdistyksen hallitukselle osoitettu, vapaamuotoinen hakemus toimistolle 20.5.2020 mennessä. Alta voit lukea stipendin saaneiden ratsastuskokemuksia!

 Kiitos, kun sain ratsastusstipendin Uudenmaan Lihastautiyhdistykseltä. Pääsin sen avulla ratsastamaan kolme 45 minuutin pituista kertaa. Parasta ratsastamisessa oli, kun pääsin ravaamaan kovaa ja opin pysymään hevoseen selässä ilman, että pidin käsillä kiinni satulasta. Tuntui siltä kuin olisin lentänyt samalla lailla kuin suosikkiohjelmani Ryhmä Haun Kaja.

Viimeiset kaksi vuotta olen kärsinyt jatkuvista kroonisista kivuista ja nivelrikoista olkapäässä, lonkassa ja jalanpohjan syrjässä. En jaksanut enää syödä kipulääkkeitä, ja ratsastus oli se, mikä lievensi kipua. Ratsastusterapia on antanut valtavaa henkistä ja fyysistä voimaa, ja kehitti edelleen onnistumisen tunnetta. Mieliala koheni ratsastusten myötä. Vahvistin myös ratsastuksen kautta vatsa- ja selkälihaksia, joten voin jatkossa istua pyörätuolissa. Arvostan mahdollisuutta saada ratsastusterapiaa. Kiitän suuresti.

Ratsastushan on aivan ihana harrastus. Olen ennen stipendiä tehnyt sitä terapiana, mutta onhan siinä valtava ero jo ajatuksena, kuntoutuminen/harrastaminen. Huomasin, että tämä ero ”kuntoutti” minua entisestään. Oli mahtavaa voida tehdä vammaisena sellaista, mihin moni tervekään ei pysty tai uskalla. Hevonen on täydellinen kuntouttaja. Sen kanssa toimiminen kasvattaa itseluottamusta ja tuo hyvän mielen. Sen liike tekee ihmeitä aivoille, puheelle, kunnolle… ja tunnin ulkoilu kerran viikossa upeissa maisemissa vielä kaupan päälle!  Koin ikimuistoisia hetkiä hepan kanssa, kiitos siitä teille!

Käydessäni toista kertaa ratsastamassa hevoseni olikin suomenhevostamma. Hevosen selkä oli leveämpi kuin viime käynnillä, ja askellus oli pidempi mutta rauhallinen. Hevosen syötyä heinää siirryimme pihalle, jossa siirryin hevosen selkään rampilta. Rampilta ratsastaja joko nostetaan selkään kahden nostajan avulla, tai jos hän pystyy nousemaan, niin tuolilla lähelle hevosta. Minä en pysty nousemaan jaloilleni, joten minut nostettiin ratsastusterapeutin ja toimintaterapeuttini avulla. Pitkän tauon jälkeen hevosen selässä olo kyllä oli jännittävää. On tärkeää rentoutua ja liikkua hevosen mukaan. Terapeutti kehui, miten istun hevosen selässä ja että näkee, että olen ollut aiemmin ratsastamassa. Siirryimme maneesiin ratsastamaan taluttajan viedessä hevosta. Sinä päivänä oli aika kylmä keli, vaikka olimme sisällä. Ratsastin noin 40 minuuttia ennen kuin jalat olivat aika jäässä. Liike on hyvin voimakas lantioon ja vyötärölle, ja paljon pitää keskittyä myös hengitykseen sekä rentona oloon. Seuraavana päivänä tunsin selvästi, että olen treenannut. Hengityksen merkitys yllätti minut. Tämä oli uusi asia, missä ratsastusterapia voisi auttaa minua, ja muutenkin kehon tuntemisessa. Yhteys hevoseen sekä sen liikkeeseen rauhoittaa. Kiitos stipendistä ja tästä mahdollisuudesta.

Skip to content